Mun elämässä on, tai ehkä nyt voidaan jo sanoa, että oli, sellainen "herras"mies, ketä mä valitettavasti epäilen perheelliseksi. Tyyppi oli ihan tosi kova sopimaan kaikennäköisiä deittejä ja tarjoutui jopa ostamaan mulle lentoliput ihan minne tahansa, mutta sitten paikan päälle ilmestyminen oli jotenkin liian vaikeaa, ja aina oli tietenkin joku selitys tarjolla. Näin tän kyseisen tyypin eräänä lauantaina Stockan ruokaosastolla naisen ja huutavan pikkulapsen kanssa, ja kyseisen seurueen se onnistui silloin selittämään siskokseen, mutta mun mielestä tässä nyt ei oo muuta vaihtoehtoa kuin se, että se on joko perheellinen tai sitten sitä ei vaan kiinnosta, mutta se ei uskalla sanoa sitä ääneen.
Siis miks miehet luulee, että on parempaa feidailla ja valehdella kuin yksinkertaisesti sanoa, että ei kiinnosta?
Toinen tyhjänpuhuja on Don Draper, ehkä jo ammattinsa takia. Tyyppi ilmoitti mulle torstaina rakastavansa mun sydäntä ja aivoja. Siis mitä? Aika tarkkaan määritelty, varsinkin ihmiseltä, joka ilmoitti muutama kuukausi taaksepäin, että sillä on mua kohtaan tunteita aivoissa (ja alapäässä) mutta ei sydämessä. Ja jos se rakastaa mun sydäntä ja aivoja, niin mitä osaa se ei rakasta? Aika pitkältihän mun persoonallisuus määrittyy sen kautta, millainen sydän mulla on ja mitä mun päässä liikkuu? Siitähän ei oo toki torstain jälkeen sitten kuulunut mitään, mutta ehkä sen maailmassa on ihan okei lopettaa kaikki casualit keskustelut noin.
Mua ärsyttää, mä en kaipaa mitään lässytystä ja turhia lupauksia, vaan enemmänkin niitä tekoja, mutta just nyt tuntuu siltä, että tässä maailmassa on mahdotonta tavata ketään vilpitöntä ja rehellistä miestä joka tyhjän puhumisen sijaan osottaisi teoillaan, että on kiinnostunut.
~~~~~~~~~~
There is, or actually I think I should say there was this "gentleman" I dated for a bit. Unfortunately I think he's not that single than he lets me think he is. He was super active on planning everything and wanted to buy me planetickets anywhere but then he failed showing up on dates basically every single time with some convenient excuse. I even saw him on a local grocerie store one saturday and he was there with a woman and a screaming kid and yet he managed to explain that it was his sister. After cancelling AGAIN on Friday I can't help but thinking that either he really has a family or he just isn't that interested but is somehow scared of telling me that.
Why do men think that it's better to cancel and lie than to simply say that they are not that into me?
Another who is all talk no action kind of guy is Don Draper. On Thursday he told me he loves my heart and my brain. Excuse me. That's quite a lot to say from a guy who only few months earlier told me that he only has feelings for me in his brain (and in his lower body parts) but not in his heart. And if he really loves my heart and my brain, what part of me he doesn't love? Heart and brain basically defines who I am. Of course I haven't heard from him after Thursday and maybe it's okay in his world to end all the casual conversations like that.
I'm so irritated because I don't need any sweet talk but I need more action. How hard can it be to meet a guy who is sincere and honest and actually ready to do something instead of just talking bs?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti