Ex tempore T*nder date

Voi jeesus. Olin eilen ihan superhuonolla tuulella ja ajattelin piristää itseäni vähän klikkailemalla kuvia T*nderissä. Siellähän tulikin sitten vastaan ihan potentiaalisen oloinen nelikymppinen pankkiiri, joka asuu Saksassa. Joo, my dream guy. Kävin sen kanssa iltakävelyllä ja oli tosi kivaa ja jäikin jopa sitten hyvä fiilis, kunnes..

Se päättikin ryhtyä urpoksi ja lähettää kaikennäköisiä seksuaalisesti virittyneitä vonkausviestejä. Siis mitvit? Ei näin! Milloin te miehet opettelette oikein puhumaan naisille?

~~~~~~~~

Oh joy! I was super cranky yesterday (I kinda am all the time nowadays) and decided to cheer myself up with clicking some pictures on T*inder. There was this Finnish banker living in Germany and he seemed really nice. And yes, my dream guy. Smart and educated and international. I went for a walk with him and it was nice and I really enjoyed his company until..

He decided to start acting like a jerk and started sending me all sorts of sexual messages. Aargh! And I really don't like that. When men actually learn how to talk to women?

Bye Bye Don Draper

Hah, oon oikeasti tainnut päästä siitä yli. Oikeasti. Lukuunottamatta paria heikkoa hetkeä, jolloin olisin halunnut mennä heittelemään sen autoa mädillä kananmunilla, ei oo kyllä ollut ikävä. Eikä se oon mielessäkään pyörinyt niin aktiivisesti kuin aikaisempien "erojen" jälkeen. Ennen mä aina laskin päiviä, kuinka monta päivää ollaan oltu erossa, mutta nyt ei oikeastaan enää kiinnosta edes se. Eläköön se sen omaa elämää ja mä elän omaani.

Mutta heti kun yksi vanha luuranko on siivottu kaapista, tulee toki toinen. Palomies on jotenkin taas luikerrellut tiensä takaisin mun puhelimeen. Ei voi sanoa, että takaisin elämään, koska toikin mies on vaan niin all talk no action. Mun mielenrauha ei pahemmin järky siitä, paitsi aina välillä hermot menee niin pahasti, et tekis mieli ottaa taksi ja lähtee räyhäämään pellon laidalle missä se nykyään asuu. Tästäkin oon onnistunut pidättäytymään toistaiseksi. Mutta voisiko joku lainata nyt kristallipalloa, mistä näkyis se, että kannattaako tuohon tuhlata aikaa tällä(kään) kertaa. Eihän tätäkään juttua ole lämmitelty kuin kuutisen vuotta. Huokaus.

Sain eilen viestin yhdeltä tyypiltä, ketä joskus deittailin. Sunnuntain kunniaksi se päätti kysyä, joko mulla on mies, lapsi ja koira. Vastasin sille totuudenmukaisesti, että ei todellakaan ole, jolloin se vaan totes, että mulle tulee kiire. Excuse him, kyllähän mä ton tavallaan tiedän, vaikka koko ajan ajattelenkin olevani twenty something, mutta ei tässä voi alkaa kiirehtiä, kun kiireessä ei yleensä tuu tehtyä muutenkaan kovin hyvä ratkaisuja.

~~~~~~~~

Hah, I might actually be over Don Draper. This time for good. If I'm not counting a couple of a weak moments when I've wanted to go and throw some eggs gone bad at his car, I haven't really missed him. Plus I haven't thought of him that much either. Previously, when we've broken up, I've been counting the days of how long we've been apart but not this time. And I don't even want to. He can live his own (messy) life and I can concentrate on mine.

But after one skeleton is out of the closet, another one steps back in. Firefighter has somehow made his way back to my phone. Can't really say that back to my life because he's also the all talk no action kinda guy. I'm trying to keep my cool and not listen to the voice in my head saying that I should take a cab to the farm where he lives nowadays and just go and have a fight with him. But I really need a crystal ball so I'd know if it's worth wasting my phone bill again on him. We've been doing this for 6 years and I'm not sure if it's worth it.

And yesterday, so that Sunday could be even more fun, one of the guys I've dated, decided to ask if I've already met a guy, had a baby and bought a golden retriever. Well, no. And then he decided to reply that I should horry. Geez, thanks. I sort of know that I won't get any younger but please, I am so not going to start horrying. Nothing good ever comes out that.

Dating

Mä oon menossa tänään treffeille. Kyseinen tyyppi on nelikymppinen ja tekee osittain samankaltaista duunia kuin mä. Vaikuttaa kivalta ja mukavalta, mitä nyt voi T*nderin perusteella päätellä. Yritän mennä ilman mitään odotuksia ja hoen itselleni, että mun ei tarttee olla täydellinen eikä sen tarttee olla täydellinen.

Katotaan mitä tulee.

~

Going out on a date tonight. He's in his forties and works in the same field than I do. He seems really nice and easygoing, based on T*nder discussion. I'm trying to go there without any expectations and I keep telling myself that I don't have to be perfect and he doesn't have to be perfect.

We'll see.

Maybe it's not about the happy ending, maybe it's about the story.

Mun piti nähdä Don Draper tänään. No, ei varmaan tuu kenellekään yllätyksenä, että ei nähty. Eikä se oma-alotteisesti perunutkaan sitä. Mä laitoin viestin ja toki sit tuli erinäinen määrä selityksiä, miksi se ei voikaan nähdä. Muun muassa se, että sillä on MAHA KIPEE. Hei anteeks, tätä on käytetty tekosyynä joskus ala-asteella eikä aikuisena.. Mä en vaan usko enää noihin selityksiin ja syihin.

Ja mä oon nyt liian väsynyt odottamaan. Vaikka mä en myönnäkään, että olisin odottanut sitä, että se eroaa ja me oltaisiin päädytty yhteen, oon mä selkeästi odottanut jotain. Ja mä oon ehkä nimenomaan odottanut sitä, että se antais mulle sen huomion, mitä mulle pitäisikin antaa. Ja puolitoista vuotta tässä on nyt odoteltu eikä tässä ikinä tapahdu mitään.

Mua harmittaa se, että parhaimmillaan se on aivan täydellinen, mutta huonoimillaan se on kyllä jotain ihan sietämätöntä. Mä oon muutamia kertoja aikaisemminkin yrittänyt päästä siitä kokonaan irti, eikä se koskaan onnistu kun joku siinä vetää puoleensa, vaikka mä tiedänkin paremmin, että pitäis pysyä kaukana. Mut kun tästä roikkumisesta ei tuu enää mitään. Mä vertailen kaikkia uusia miehiä Don Draperiin eikä kukaan tietenkään oo koskaan samanlainen kuin se. Eikä pidä ollakaan. Mutta tän vatvomisen on loputtava.

Mun kaikki kaverit kuolee nyt nauruun kun mä vannon täällä ääneen, et se oli nyt tässä. Oon ehkä vannonut joskus aikaisemminkin näin. Mutta nyt mä keskityn hokemaan itselleni, että ei tässä jutussa oo mitään onnellista loppua. Tai on, mutta se onnellinen loppu on nyt se, että kaikki loppuu tässä vaiheessa kun mä olen vielä suhteellisen järjissäni tän asian suhteen enkä tullut ihan kokonaan hulluksi.

~~~~~~

I had a date with Don Draper today. Well, it's not surprise that it didn't happen. And he didn't even bother to cancel. I sent him a message asking what's going on and then came a collection of great excuses why he can't see me. He even mentioned that he has a tummy ache. Haha, that's the excuse that I used back in kindergarden when I didn't want to do something.  And I'm done believing that bs. How about just being honest?

I'm so tired of waiting and waiting. I'll never admit that I was waiting for him to break up and us to end up together but I've been waiting for something. And I think I've been waiting for him to give me the attention I deserve. And it's been 18 months and apparently, it is just not going to happen.

I'm a little sad because at his best, he's, well, perfect. But at his worst he really is something else and unbearable. I've tried to cut him off of my life a few times before this but then there's always something why I keep going back to him. But obviously this what is happening right now isn't just good enough for me. I keep comparing every new guy to him and of course no one is like him.

All my friends are about to die of laughter when I declare that this was it I've tried this so many times. But I don't think I've realized that maybe this is really the happy ending of this story. I think it's better to end things when I haven't gone completely crazy but have at least some dignity left.