Hah, oon oikeasti tainnut päästä siitä yli. Oikeasti. Lukuunottamatta paria heikkoa hetkeä, jolloin olisin halunnut mennä heittelemään sen autoa mädillä kananmunilla, ei oo kyllä ollut ikävä. Eikä se oon mielessäkään pyörinyt niin aktiivisesti kuin aikaisempien "erojen" jälkeen. Ennen mä aina laskin päiviä, kuinka monta päivää ollaan oltu erossa, mutta nyt ei oikeastaan enää kiinnosta edes se. Eläköön se sen omaa elämää ja mä elän omaani.
Mutta heti kun yksi vanha luuranko on siivottu kaapista, tulee toki toinen. Palomies on jotenkin taas luikerrellut tiensä takaisin mun puhelimeen. Ei voi sanoa, että takaisin elämään, koska toikin mies on vaan niin all talk no action. Mun mielenrauha ei pahemmin järky siitä, paitsi aina välillä hermot menee niin pahasti, et tekis mieli ottaa taksi ja lähtee räyhäämään pellon laidalle missä se nykyään asuu. Tästäkin oon onnistunut pidättäytymään toistaiseksi. Mutta voisiko joku lainata nyt kristallipalloa, mistä näkyis se, että kannattaako tuohon tuhlata aikaa tällä(kään) kertaa. Eihän tätäkään juttua ole lämmitelty kuin kuutisen vuotta. Huokaus.
Sain eilen viestin yhdeltä tyypiltä, ketä joskus deittailin. Sunnuntain kunniaksi se päätti kysyä, joko mulla on mies, lapsi ja koira. Vastasin sille totuudenmukaisesti, että ei todellakaan ole, jolloin se vaan totes, että mulle tulee kiire. Excuse him, kyllähän mä ton tavallaan tiedän, vaikka koko ajan ajattelenkin olevani twenty something, mutta ei tässä voi alkaa kiirehtiä, kun kiireessä ei yleensä tuu tehtyä muutenkaan kovin hyvä ratkaisuja.
~~~~~~~~
Hah, I might actually be over Don Draper. This time for good. If I'm not counting a couple of a weak moments when I've wanted to go and throw some eggs gone bad at his car, I haven't really missed him. Plus I haven't thought of him that much either. Previously, when we've broken up, I've been counting the days of how long we've been apart but not this time. And I don't even want to. He can live his own (messy) life and I can concentrate on mine.
But after one skeleton is out of the closet, another one steps back in. Firefighter has somehow made his way back to my phone. Can't really say that back to my life because he's also the all talk no action kinda guy. I'm trying to keep my cool and not listen to the voice in my head saying that I should take a cab to the farm where he lives nowadays and just go and have a fight with him. But I really need a crystal ball so I'd know if it's worth wasting my phone bill again on him. We've been doing this for 6 years and I'm not sure if it's worth it.
And yesterday, so that Sunday could be even more fun, one of the guys I've dated, decided to ask if I've already met a guy, had a baby and bought a golden retriever. Well, no. And then he decided to reply that I should horry. Geez, thanks. I sort of know that I won't get any younger but please, I am so not going to start horrying. Nothing good ever comes out that.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti