Mä oon tuntenut suomalaisen version Don Draperista puolisentoista vuotta. Tästä ajasta ollaan oltu riidoissa ja välit poikki ainakin puoli vuotta. Myrskyisää siis on, ja syystäkin, mutta joku siinä vaan vetää mua puoleensa, vaikka mä tiedän paremmin, että siitä kannattaisi pysyä kaukana.
Sen koodinimi tulee toki suoraan sen ammatista. Ihana, vähän vanhempi, hyvin pukeutuva ja miehekäs ja urheilullinen mainosmies. Parasta siinä on sen keskustelutaito. Mä voisin kuunnella sitä kaikki päivät hamaan tulevaisuuteen saakka! Aina kun mä juttelen jonkun muun miehen kanssa, mulle tulee ikävä Don Draperia (tsiisus mikä teini mä olen!). Se on about maailman kaikkeuden ainoa mies tällä hetkellä, kenellä ei oo tarvetta kääntää kaikkia keskusteluita mun kanssa vitsailuksi tai varsinkaan alapäävitseiksi.
Jostain syystä ajauduin tänään keskustelemaan sen kanssa siitä, millainen mies mulle sopisi ja luonnollisestikin se kuvaili itsensä. Ei hätää, kumpikaan meistä (paitsi mä) ei oo sitä mieltä, että sen pitäis olla juuri tää kyseinen tyyppi. Sen pitäisi vaan olla sen klooni :D. Tai ehkä just se. En tiiä. Mä oon joka toinen minuutti sitä mieltä, että pystyn olemaan "pelkästään" sen kaveri, ja joka toinen minuutti sitä mieltä, ettei tässä maailmassa vaan oo mitään järkeä ellei meistä tuu paria.
Toki mä nyt sitten myönnän, että se, ettei tästä mitään vuosisadan rakkautta sen kanssa oo tulossa. Joku muu ehti ennen mua. Mä en valitettavastikaan myös pysty sanomaan, että meidän kaveruus olisi välttämättä ihan täysin vilpitöntä. Viimeksi tänään mä sain siltä viestin, joka päättyi sydämeen. Me ollaan puhuttu tästä kaveruudesta kyllä niin paljon. Omien sanojensa mukaan sillä ei oo tunteita sydämessä vaan aivoissa mua kohtaan. Ja mun mielestä se käyttäytyy ihan päinvastaisesti. Ihminen, joka tankkaa autoon väärää bensaa meidän tapaamisen jälkeen, on ehkä just se ihminen kenellä ne tunteet on sydämessä eikä aivoissa. Miks se ei vaan voi sitten tehdä niin kuin sen sydän sanoo? Miten tällaisia asioita voi kylmästi vaan päättää järjellä? Mä en ainakaan pysty.
~~~~~~~~~~~~
I've known the Finnish version of Don Draper for about 18 months now. We've been out of contact for about half a year within that time because of fighting and some other drama. So it's been quite stormy and well, there are reasons for it being stormy. But then there's something that keeps dragging me back to him, even though I know that life would be so much more easier without him.
His code name, The Finnish version of Don Draper, comes of course from his career. He's lovely, a little older, perfectly dressed, masculin and sporty guy working in advertising. But his best feature is without a question he's ability to hold a conversation. I could just listen to him till the end. Everytime I'm talking to some other guy, I start to miss Don Draper (geez, I sound like a teen). He's about the only guy in my life at the moment with whom I can really talk, instead of just listening to some stupid immature jokes.
For some reason me and Don Draper ended up wondering what kind of a guy I should end up and surprise surprise, he ended up describing himself. No worries, neither of us (expect me!) thinks that it should be him, maybe just an identical copy of his. Or exactly him. I don't know. Every other minute I'm fine (really) being "only" friends with him. But then there are the other minutes when I feel that this world just doesn't make sense at all if we don't end up together.
Let's admit that this won't be the love story of the century. Someone else already has that with him. But (there's always a but) I'm not sure if I can honestly say that this is purely only just a friendship. Just today, I got a message from him ending with a heart symbol. We've been talking about this whole friendship crap a lot with him. And according to him, he has feelings for me inside his head instead of in his heart. And (of course) I think it's quite the opposite. A person who pumps wrong gas into his car after seeing me, has to have feeling for me in his heart and not just inside his brain.And what does it mean anyways, having feelings inside your brain? I really don't get this. He really should just do as his heart says. How can anyone decide these kind of things with common sense? I know I can't.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti